Nordic Tourism Info

Matkailutietoa Pohjoismaista.

Jökulsárlón

Jökulsárlónin jäätikkölaguuni: jäätä, hiljaisuutta ja Islannin villiä reunaa

Jökulsárlón ei paljasta itseään vähitellen. Kun ajaa itään Islannin kehätietä pitkin, maisema on jo karu – mustaa hiekkaa, matalaa kasvillisuutta ja laajoja jäätikkötasankoja – kun laguuni yhtäkkiä ilmestyy tien vierelle. Sen pinnalla kelluu valkoisen, sinisen ja tuhkanharmaan sävyisiä jäävuoria. Jotkut kohoavat terävinä vedestä, toiset lipuvat lähes vaakasuorina pinnalla ja kääntyvät hitaasti virran mukana. Niiden takana valtava Vatnajökullin jäätikkö peittää horisontin.

Veden äärellä Jökulsárlón tuntui minusta hiljaisemmalta kuin valokuvat antavat ymmärtää. Kuuluu vain silloin tällöin liikkuvan jään rusahdus, merilintujen ääniä ja aika ajoin hylkeen pehmeä loiskahdus sen noustessa pintaan jäävuorten lomasta. Kylmyys tuntuu täällä fyysisesti jopa kesällä. Kyse ei kuitenkaan ole perinteisessä mielessä jäätyneestä maisemasta. Kaikki liikkuu. Jää irtoaa jäätiköstä, kulkee laguunin läpi ja jatkaa lopulta sillan alitse Atlantille. Juuri tämä muutoksen tunne – kaunis, näkyvä ja hieman levoton – tekee Jökulsárlónista yhden Islannin etelärannikon mieleenpainuvimmista paikoista.

Missä Jökulsárlón sijaitsee? Islannin Vatnajökullin alueeseen tutustuminen

Icebergs floating in a calm glacial lagoon under mountainsPhoto by Matteo Max Putzolu on Unsplash

Jökulsárlón sijaitsee Islannin kaakisosassa, noin 380 kilometrin päässä Reykjavíkista, Höfnin rannikkokaupungin ja Skaftafellin välissä. Se sijaitsee Vatnajökullin eteläreunalla, Euroopan tilavuudeltaan suurimman jäätikön alueella ja laajemmin Vatnajökullin kansallispuiston ympäristössä.

A group of icebergs floating on top of a body of waterPhoto by Maksim Shutov on Unsplash

Laguuni on yhteydessä Breiðamerkurjökulliin, joka on yksi Vatnajökullin laskujäätiköistä. Kun jäätikkö vetäytyi 1900-luvulla, sen edustalla oleva painanne täyttyi sulamisvedellä, jolloin laguuni syntyi ja alkoi laajentua. Nykyään jäävuoria lohkeaa jäätiköstä ja ajautuu Jökulsárlónin poikki ennen kuin ne lopulta saavuttavat meren.

Laguunilla itsellään ei ole vakituista asutusta. Kyseessä on avoin jäätikkömaisema, jossa ihmisen läsnäolo tuntuu väliaikaiselta: autoja saapuu valtatie 1:tä pitkin, matkailijat kokoontuvat rannalle, veneet liikkuvat varovasti jäävuorten lomassa ja vierailualueiden takana levittäytyy kilometri toisensa jälkeen harvaan asuttua rannikkoa.

Vatnajökullilta Atlantille: jatkuvasti liikkeessä oleva maisema

snow covered mountain near body of water during daytimePhoto by Russell Moore on Unsplash

Jökulsárlónin kiehtovin piirre on ymmärtää, mitä oikeastaan on katselemassa. Pinnalla kelluva jää on saattanut olla vuosisatojen ajan puristuneena jäätikön sisällä ennen irtoamistaan. Jäähän vangittu ilma, sedimentti ja tiheyserot antavat yksittäisille jäävuorille niiden tunnusomaiset värit ja kuviot – lähes hohtavan sinisestä raidalliseen mustaan ja maitomaiseen valkoiseen.

Lyhyt uoma yhdistää laguunin suoraan Pohjois-Atlanttiin. Kun jääkappaleita kulkeutuu kehätien sillan alitse, koko jäätikköjärjestelmä muuttuu äkkiä ymmärrettäväksi: vuoristojäästä tulee laguunin jäävuori ja sitten merijäätä.

Tien toisella puolella sijaitsee Breiðamerkursandur, joka tunnetaan yleisesti nimellä Diamond Beach. Täällä aallot työntävät joskus jäätiköstä irronneita kappaleita takaisin vulkaaniselle rannalle. Tummaa hiekkaa vasten pienetkin jääpalat vangitsevat valon lasin tavoin. Olosuhteet muuttuvat jatkuvasti, joten ranta näyttää harvoin täysin samanlaiselta kahdella eri käynnillä.

Jökulsárlónin historia ja Islannin muuttuvat jäätiköt

Jökulsárlón tuntuu ikivanhalta, mutta laguuni itsessään on yllättävän nuori. Suunnilleen siihen aikaan, kun Islantiin asutettiin ensimmäisen kerran 800-luvulla, jäätikkö sijaitsi huomattavasti kauempana sisämaassa. Pienen jääkauden kylmempinä vuosisatoina Breiðamerkurjökull eteni kohti rannikkoa, ennen kuin alkoi vetäytyä voimakkaasti 1800-luvun lopun jälkeen.

Laguuni kehittyi vetäytymisen kiihtyessä. Sen jatkuva laajeneminen on tehnyt Jökulsárlónista yhden Islannin selkeimmistä paikoista tarkkailla muuttuvan ilmaston vaikutuksia maiseman mittakaavassa.

Tämä tieto muuttaa kokemusta. Ajautuva jää on visuaalisesti vaikuttavaa, mutta se kantaa mukanaan myös kertomusta ympäristön muutoksesta. Jökulsárlón on osittain kaunis juuri siksi, että se on epävakaa, ja tämän epävakauden näkeminen omin silmin antaa maisemalle emotionaalista painoa, jota valokuvat harvoin välittävät.

Paras aika vierailla Jökulsárlónin jäätikkölaguunilla

Kesä, erityisesti kesäkuusta elokuuhun, tuo mukanaan pitkät päivänvalotunnit ja yleensä helpommat ajo-olosuhteet. Tämä on erinomainen ajankohta yhdistää Jökulsárlón pidempään Etelärannikon automatkaan, ja se on myös laguunin veneretkien pääsesonkia. Kesälläkin jäältä puhaltava tuuli voi kuitenkin saada rannan tuntumaan huomattavasti odotettua kylmemmältä.

Kevät ja syksy tarjoavat erilaisen tunnelman: valo on matalampaa, päivänvaloa on vähemmän ja kävijöitä voi olla huippusesongin ulkopuolella vähemmän. Suunnilleen syyskuusta alkukevääseen pimeä taivas tarjoaa myös mahdollisuuden nähdä revontulia laguunin yllä, jos pilvisyys ja revontuliaktiivisuus ovat suotuisia.

Talvi voi olla poikkeuksellinen, mutta se vaatii joustavuutta. Päivänvaloa on niukasti, myrskyt voivat kehittyä nopeasti ja Kaakkois-Islannin tieolosuhteet voivat muuttua. Talvimatkailijan kannattaa suhtautua Jökulsárlóniin osana joustavaa matkasuunnitelmaa eikä tarkasti aikataulutettuna nähtävyyskohteena.

Jökulsárlónin sää ja ilmasto

Islannin kaakkoisrannikon merellinen ilmasto tarkoittaa, että Jökulsárlónin olosuhteet vaihtelevat suuresti. Sade, tuuli, auringonpaiste ja matala pilvisyys voivat vaihtua yllättävän nopeasti. Läheinen jäätikkö luo myös oman kylmyyden tuntunsa, erityisesti veden äärellä.

Vedenpitävät päällysvaatteet, lämmin vaatetus ja tukevat jalkineet ovat tärkeitä ympäri vuoden. Vielä tärkeämpää on suhtautua säähän osana kokemusta eikä haittana. Matalan pilven alla laguuni muuttuu lähes mustavalkoiseksi; kirkkaassa auringonvalossa vedenalainen jää voi hohtaa voimakkaan sinisenä. Kun sumu kulkee Vatnajökullin yllä, vuoret ja jäätikkö tuntuvat katoavan kokonaan.

Islannin kieli, valuutta ja paikallinen kulttuuri

Islanti on Islannin kansalliskieli, mutta englantia puhutaan laajalti koko maan matkailualalla. Valuutta on Islannin kruunu, lyhenteeltään ISK, ja korttimaksut ovat tavallisia useimmissa matkailijoiden kohtaamissa paikoissa.

Jökulsárlónin välittömässä ympäristössä ei juuri ole perinteisessä mielessä ”paikallista kulttuuria”, koska kyseessä ei ole kylä tai lomakeskus. Kaakkois-Islannin arkielämään voi tutustua jatkamalla Höfnin suuntaan sekä alueen pienempiin asutuksiin ja hajallaan sijaitseville maatiloille. Kulttuuri on täällä erottamattomasti sidoksissa maantieteeseen: kalastus, maanviljely, sää ja Vatnajökullin valtava läsnäolo ovat muovanneet yhteisöjä sukupolvien ajan.

Sama suhde ympäristöön selittää myös, miksi laguunilla kannattaa liikkua varovasti. Jää voi liikkua odottamatta, vuorovesi vaikuttaa uomaan ja läheisen rannan Atlantin aallot voivat olla vaarallisia. Turvallisin tapa kokea maisema on tarkkailla sitä olettamatta, että näennäinen liikkumattomuus tarkoittaisi sen olevan vaaraton.

Miksi Jökulsárlón kuuluu Islannin Etelärannikon-matkaan

Lähdin Jökulsárlónilta muistaen yksittäisten näköalapaikkojen sijaan ennen kaikkea liikkeen: lähes huomaamattomasti pyörivän jäävuoren, tummaan veteen katoavan hylkeen ja kohti merta kulkeutuvat jääkappaleet. Se on paikka, jossa geologiset prosessit tuntuvat välittömiltä eivätkä abstrakteilta.

Varaa riittävästi aikaa tien ylittämiseen Diamond Beachille, hitaaseen kävelyyn laguunin rannalla ja pelkkään jään tarkkailuun. Jökulsárlón palkitsee kärsivällisyyden. Islannin vesiputousten, tulivuorten, laavakenttien ja mustahiekkaisten rannikoiden joukossa tämä jäätikkölaguuni on täysin omanlaisensa – hiljainen, levoton ja mahdoton sekoittaa mihinkään muuhun.

Osa aluetta

Vatnajökullin kansallispuisto